Kalenterien synkkaus 2.0 – Mun, sun ja meidän aika

Ihan ensimmäinen blogipostauksemme käsitteli nimenomaan jaettujen sähköisten kalenterien hyötyjä parisuhteen tiedonkulussa. Niin kauan kuin kyseessä on vain kahden aikuisen ihmisen menojen sumpliminen, voi keskusteluissa fokusoitua lähinnä siihen, mitkä ovat kummankin omat preferenssit ja prioriteetit:

  • Paljonko tarvitset omaa aikaa?
  • Kuinka paljon haluat viettää aikaa ystävien tai sukulaisten kanssa?
  • Miten paljon aikaa tarvitset harrastuksillesi?
  • Paljonko haluatte viettää aikaa yhdessä ja mistä se aika koostuu? (Kahdenkeskiset aktiviteetit vs. hengailua isommassa porukassa? Aktiviteettien laatu: liikuntaa, kulttuuria, syömistä, sosialisointia?)

Kahden kesken on siis tärkeää löytää hyvä balanssi, jossa molempien tarpeet täyttyvät sopivalla tavalla ja esimerkiksi erilaiset persoonallisuustyypit otetaan huomioon.

Kun parisuhdeyhtälöön lisätään vauva, muuttuvat neuvottelut astetta haastavammiksi. Enää ei olekaan kyse pelkästään siitä, mitä teitä kumpaakin huvittaisi tehdä, vaan kaikessa täytyy huomioida myös vauvanhoitoaspekti.  Lisäksi yhtälöön tulevat myös mahdollisesti isovanhemmat ja muut sukulaisensa ja heidän toiveensa uuden perheenjäsenen näkemisestä.

Vaikka olemme molemmat todella iloisia uudesta perheenjäsenestä, meille molemmille oli tärkeää, että saamme myös välillä omaa aikaa – sekä yksin että yhdessä. Kahden ensimmäisen viikon ”vauvakooman” jälkeen avasimme keskustelut siitä, miten haluamme järjestää asiat nyt uudessa elämäntilanteessa. Tämäkin tulee varmasti muuttumaan vuosien varrella, mutta näin alkuun sovimme, että:

  • lähtökohtaisesti kummallakin on oikeus yhteen omaan iltaan (klo 17-20) viikossa, pidempi ilta neuvoteltavissa
  • lyhyempiä pätkiä sovitaan joustavasti kunkin päivän rytmin mukaan (ihan pienillä lapsilla kun päivät menevät vähän randomisti), eli jos lähtee vaikka tunnin lenkille illalla yksin tai haluaa ottaa rauhassa puhelun kaverin kanssa, siitä ei menetä omaa iltaa
  • pyrimme järjestämään lapselle säännöllisesti (esim. kahden viikon välein) hoitajan, jotta pääsemme myös treffeille keskenämme pariksi tunniksi

Maxille perustettiin tätä tarkoitusta varten oma sähköinen Google-kalenteri, johon meillä molemmilla on muokkausoikeudet. Oma ilta varataan siis lähettämällä ko. kalenterista kumppanille kalenterikutsu, niin hän tietää, että hänen odotetaan hoitavan kyseinen ilta. Kalenteriin merkitään myös muiden ihmisten kanssa sovitut vahtivuorot.

Yksi selkeä oppi tähän mennessä on, että ensinnäkin ajoista pitää sopia paljon tarkemmin ja on hyvin tärkeää, että niistä pidetään kiinni. Kun olimme kahdestaan, oli käytännössä ihan sama, jos toinen saapui omista menoistaan vartin myöhässä. Jos olet kuunnellut huutavaa vauvaa monta tuntia, niin voin kertoa, että 30 minuutin myöhästyminen tuntuu todella pitkältä ja vastassa voi olla hyvinkin kärttyinen kumppani. Toisaalta jos on ollut tosi helppo päivä, se ei välttämättä haittaa yhtään. Lisäaikaa kannattaa kuitenkin pyytää selkeästi vaikka tekstiviestillä – lastenhoidon kohdalla ”parempi pyytää anteeksi kuin pyytää lupaa” ei vaan toimi yhtään. Tai ainakin se on erittäin huono kommunikaatiostrategia parisuhteessa.