Kaupankäynti omasta ajasta

Yleinen totuus lapsiperheistä on se, että omaa aikaa on vanhemmilla hyvin niukasti. Neuvottelemalla kumppanin kanssa voi varmistaa, että lapsi pysyy hengissä, mutta myös aikuisille riittää omat hetkensä urheiluun ja muihin harrastuksiin. Mutta kuinka omasta ajasta tulisi neuvotella?

Päätöksentekoteoreetikko minussa on tietysti sitä mieltä, että tähän pitäisi olla joku kaupankäyntijärjestelmä. Yhdessä vaiheessa visioin systeemiä, jossa kumpikin saisi viikoksi 100 pistettä, joilla sitten voisi ostaa itselleen omaa aikaa. Luonnollisesti poissaolotuntien rajakustannus olisi kasvava, koska toisen näkökulmasta on rankempaa, että kumppani on 3h poissa, kuin 3 x 1h poissaolot. Toisaalta systeemin pitäisi riippua myös vuorokaudenajasta: poissaolo lapsen ollessa jo nukkuessa on lähinnä pois omasta yöunesta, eikä siten maksaisi juuri mitään. Sen sijaan ”prime timen” eli illan pahimpien hulinatuntien ulkoistaminen kumppanille olisi kallista lystiä.

Lopulta kuitenkin hylkäsin systeemin kehittelyn. Ihmiset nimittäin (valitettavasti?) ovat ihmisiä, eivätkä matemaattisia kaavoja. Vaikka kaupankäyntijärjestelmä on teoriassa tehokkain tapa ajan allokointiin, niin parisuhteen tiimihengen kannalta systeemi ei ole hyvä idea. On paljon kivempi tehdä kumppanille pyyteettömiä palveluksia, ottaa vahtivuoro itselle ja päästää toinen harrastamaan. Mikäli tästä alkaisikin ”laskuttaa”, olisi toisella vain paha mieli, eikä omakaan psyyke saisi mitään positiivista buustia. Lisäksi Solsidan opettaa, että kaupankäynnin ulottaminen parisuhteeseen voisi tehdä turhankin monesta asiasta maksullista.

Siksi olemmekin käytännössä päätyneet siihen, että pyrimme olemaan mahdollisimman kivoja toisillemme ja tarjoamme toiselle aina tilanteen tullen mahdollisuutta omaan aikaan. Tässä  vielä lopuksi muutama esimerkkilause lainattavaksi:

  • ”Mä voin käydä vaunujen kanssa kaupassa, ni sä voit lepäillä rauhassa kotona”
  • ”Mä voin lähteä vaunulenkille, niin sä voit nyt lähtee käymään salilla”
  • ”Käy nyt vaan rauhassa suihkussa, mä voin hengailla vauvan kaa tässä olohuoneessa”
  • ”Mä voin ottaa vauvan nyt, niin saat juotua sen aamukahvin rauhassa”

Ja kaikilla on parempi mieli <3